Valkohäntäpeura on ollut merkittävä jousimetsästäjien kohde Suomessa vuodesta 2017 alkaen. Tässä käytetään peuraa esimerkkinä, mutta peuran tilalle voidaan ajatella moni muu nopealiikkeinen sorkkaeläin.
Valkohäntäpeura on sitkeä ja sinnikäs eläin. Huonosti ammuttuna se pakenee kauas ja jää mahdollisesti löytymättä riippumatta siitä onko sitä ammuttu kiväärillä vai jousella. Jopa kohtalaisen hyvänkin osuman jälkeen saattaa peura sinnitellä kauas ja olla erittäin vaikea löytää. Jotta voitaisiin välttää tuntien samoilu metsässä pieniä veripisaroita otsalampun valossa etsien, on perehdyttävä peuran anatomiaan, osumapisteen valintaan eri tilanteissa, sen aisteihin ja tapoihin.
Tavoitteena on saada nuoli osumaan keskelle keuhkoaluetta. Sivuttain seisovan peuran voi jakaa kolmanneksiin: yläkolmannes, keskikolmannes ja alakolmannes. Kun tähtäys suunnataan etujalan takareunaa myöten keskikolmanneksen puolikkaan alaosaan, sijoittuu osuma keuhkoalueen keskiosaan – ellei peura liiku! Tämän tavoiteltavan osuman mahdollistamiseksi pitää harjoitella tunnistamaan tuo alue eri kulmista.
Sydämen sijainnin voi sivuttain seisovasta peurasta löytää seuraamalla etujalan keskilinjaa vartalon alakolmanneksen keskiosaan. Sydän on hyvä, mutta aivan liian pieni maali, jotta siihen kannattaisi ensisijaisesti tähdätä. Kun tähtäys kohdistetaan keuhkoalueen keskiosaan, jää ympärille mahdollisimman paljon marginaalia virheiden varalle.
String jump
Me suomalaiset jousimetsästäjät ammumme peuroja useimmiten jonkinlaisen ravintohoukuttimen ääreltä ja lyhyeltä ampumaetäisyydeltä, koska se on tehokasta ja laillista meillä. Ellei omaa kokemusta tällaisesta metsästystilanteesta saattaa ampuminen vaikuttaa todella helpolta, kohde paikallaan ja etäisyys 12–18 metriä.
“Pöydän ääreen” tullaan kuitenkin erittäin varovaisesti, kaikki aistit valppaina. Lähestyvä peura saattaa ensin kierrellä paikkaa ja yrittää varmistua sen turvallisuudesta haistelemalla, kuuntelemalla ja katselemalla. Vaikka näkökyky ei ole peuran vahvimpia ominaisuuksia, se kyllä osaa usein hahmottaa oudon puussa kököttävän möykyn. Jos se ei haista tai kuule jotain outoa ja vaarallista, se ei ymmärrä, että möykky on metsästäjä, mutta vilkuilee silti passittajan suuntaan ja asettuu monesti lopulta syömään “ajovalot” suunnattuna hieman epäilyttävään suuntaan tehden ampumakulman mahdottomaksi.
Tällaisessa tilanteessa on varminta malttaa odottaa, että peura alkaa luottaa paikan turvallisuuteen, rentoutuu, kääntyilee ja ehkä kääntää päänsä kurkistaakseen olkansa yli vaikkapa muiden eläinten aiheuttamien äänten suuntaan. Jousen on nyt syytä olla koko ajan mahdollisimman valmiina ja kohdistettuna vireeseen vetämistä varten.
”String jump” eli jänteen äänestä aiheutuva reaktio liittyy herkästi juuri kuvatunlaisiin ampumatilanteisiin, eläin on hyvin lähellä ja pää alhaalla ruokakasalla. Korvat ja silmät skannaavat kaikkea mahdollista. Kun jousi jännitetään, saattaa valmius reaktioon aktivoitua ja laukaisuääni aiheuttaa sekunnin murto-osan nopeudella etujalkojen koukistumisen ja pään ylös heiton vipuvarreksi salamannopeaan loikkaan.
Tätä kaikkea ei metsästäjän silmä ehdi huomata ja yllätys voi olla suuri, kun löytää parhaassa tapauksessa puhtaasti hartian yli lentäneen nuolen verettömänä maasta. Pahemmassa tapauksessa nuolessa on vähän verta ja rasvaa nuolen osuttua aivan liian ylös. Joskus peura saattaa pudota siihen paikkaan nuolen osuttua keuhkojen keskiosan sijaan paljon ylemmäs selkärankaan, jolloin on tärkeää ampua pian uusi nuoli keskelle keuhkoaluetta.
Moni peurapasseihin ruokintapaikalle päässyt on kaadon jälkeen yllättynyt, kuinka ylhäällä osumakohta on verrattuna tähtäyspisteeseen. Tähän asiaan voi perehtyä katselemalla videoita “string jump” -tilanteista sekä peura pää alhaalla vs. pää pystyssä -tilanteista.
Kun peura on hyvin lähellä ja pää alhaalla syömässä, on syytä tähdätä tavanomaista alemmaksi, vitaalialueen (keuhkot ja sydän) alaosaan, mutta kuitenkin niin, että jos peura onkin jo varmistunut turvallisuudestaan eikä loikkaa, niin nuoli osuu silti vitaalialueelle.
Tilannetta voi edelleen pahentaa mahdollinen ylitsepursuava jännitys ja kiire ampua. Kun tähtäinpiikki on vitaalialueella, kannattaa käyttää vielä sekunti tai kaksi sen pienen pisteen poimimiseksi. Jännittävässä tilanteessa saattaa laukaus lähteä, kun tähtäinpiikki tai nuoli osoittaa pesuvadin kokoiseen “pisteeseen” – tiedät varmasti mitä tarkoitan!
Teksti ja kuva: Juha Kylmä
